Erityisvaatimukset veden- ja höyryä kestäville pohjamateriaaleille elintarvikepakkauspusseissa

Perinteisiä keittämistä kestäviä elintarvikepakkauspussien rakenteita ovat PET/A1/PA/RCPP, PET/A1/RPP, PET/RCPP, PA/RCPP, PET/RCPE, PA/RCPE jne. Yksi tärkeimmistä perussubstraateista on RCPP.
RCPP valmistetaan tyypillisesti PP- ja PE-lohkokopolymeerihartseista ja prosessoidaan RCPP-kalvoiksi monikerroksisella koekstruusiovalulla. Eräs tämän tyyppisen RCPP:n ominaisuus on, että sen lämpökutistumisnopeus keittokäsittelyolosuhteissa on suhteellisen pieni, yleensä alle 1,5 %.
Siksi PET- ja PA-substraattikalvojen lämpökutistumisnopeuden, jota käytetään höyrynkestävän pakkauksen käsittelyyn keittoolosuhteissa, tulisi myös olla samalla tai samankaltaisella tasolla kuin RCPP:n. Vain tällä tavalla voidaan periaatteessa taata vaatimus, että höyrytykseen ja keittämiseen käytetyt pakkausmateriaalit säilyttävät tasaisen ulkonäön höyrytyksen ja kypsennyskäsittelyn jälkeen.
Tällä hetkellä jotkut joustopakkausyritykset käyttävät homopolymeerilaatuista CPP-kalvoa RCPP:nä. Suhteellisen alhaisen hintansa vuoksi se näyttää yhä laajemman valikoiman sovelluksia. Tämän tyyppisen RCPP-kalvon ominaisuudet ovat, että sen läpinäkyvyys on parempi kuin lohkokopolymeeri-RCPP-kalvon, mutta sen pehmeys ei ole yhtä hyvä kuin lohkokopolymeeri-RCPP-kalvon. Lisäksi lämpökutistumisnopeuden arvo keittokäsittelyolosuhteissa on suhteellisen suuri, ja sen sulkuominaisuus sisältöä vastaan ​​ei ole yhtä hyvä kuin lohkokopolymeerin RCPP-kalvolla.
Vedenkestävän pakkauksen tavanomaisia ​​rakenteita ovat PET/A/PA/PE, PET/AI/PE, PET/CPP, PET/PE, PA/CPP, PA/PE, OPP/VMPET/PE jne. Vedenkestävän pakkauksen perusmateriaalin perusvaatimus on, että jokaisen pohjamateriaalin lämpökutistumisnopeus veden kiehumisolosuhteissa on sama tai vastaava. Kolme keskeistä indikaattoria ovat: komposiittikalvon vetokimmomoduulin ja murtumajännityksen tulee olla mahdollisimman pieni ja nimellisen murtumavenymän tulee olla mahdollisimman suuri.
Koska yhdistelmäkalvon kokonaispaksuus vaikuttaa merkittävästi vetokimmomoduuliin ja murtumajännitykseen, on vaikeaa saada varmaa tietoa. Komposiittikalvon nimellisen murtumisvenymäindeksin tulisi kuitenkin edullisesti olla vähintään 100 %.
Vedenkestävälle pakkaukselle on suositeltavaa lisätä tarkastuskohta "taittotesti" (katso "Menetelmän yksi analyysi - Taittotesti").
Jos taittotestin aikana komposiittikalvo ei osoita selvää paikallista delaminaatiota taitetulla alueella, paikallisen delaminoitumisen ongelmaa tiivistysalueella ei yleensä esiinny komposiittikalvon veden kiehumiskäsittelyn aikana.